Baccarat-strategiat ja panostusjärjestelmät: mikä niistä on paras

Baccaratissa et tee pelin aikana päätöksiä: kolmannen kortin säännöt ovat kiinteät. Ainoa valintasi on veto, ja siinä erot ovat selvät. Pankkiirin käsi voittaa hieman useammin, koska se toimii viimeisenä. Siksi kasino maksaa pankkiirin voitosta 0,95-kertaisesti eli perii 5 % palkkion (lue lisää kertoimista).

Martingale on 1700-luvun Ranskasta peräisin oleva järjestelmä, jota käytettiin alun perin ruletissa. Tuplaat panoksen jokaisen tappion jälkeen ja palaat aloituspanokseen voiton jälkeen. Kun voitto tulee, saat takaisin kaikki sarjan tappiot ja yhden aloituspanoksen verran voittoa (pankkiirilla vähän vähemmän palkkion vuoksi).

Ongelma on tappiosarjan hinta. Ilman tasapelejä pankkiiri häviää noin 49 % ratkaistuista kierroksista, joten viiden peräkkäisen tappion todennäköisyys on noin 2,9 % ja seitsemän noin 0,7 %. Satojen kierrosten aikana pitkä sarja tulee lähes varmasti, ja silloin pöydän maksimipanos tai pelikassa loppuu.

Fibonacci käyttää lukusarjaa 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, jossa jokainen luku on kahden edellisen summa. Tappion jälkeen siirryt sarjassa askeleen eteenpäin, voiton jälkeen kaksi askelta taaksepäin. 10 € yksiköllä panokset ovat 10, 10, 20, 30, 50, 80 ja 130 €.

Panokset kasvavat hitaammin kuin Martingalessa, mutta yksi voitto ei kuittaa koko sarjaa. Pitkässä tappioputkessa joudut silti suuriin panoksiin, ja talon etu on edelleen 1,06 % jokaisesta pankkiiriin panostetusta eurosta.

Parolissa tuplaat panoksen voiton jälkeen ja palaat aloituspanokseen tappion jälkeen. Tavallisesti sarja katkaistaan kolmen peräkkäisen voiton jälkeen.

Paroli riskeeraa kerralla vain aloituspanoksen ja aiemmat voitot, joten se on Martingalea turvallisempi pelikassalle. Kolmen peräkkäisen voiton todennäköisyys pankkiirin vedolla on kuitenkin vain noin 13 %, joten useimmat sarjat päättyvät pieneen tappioon.

Labouchère (myös Split Martingale tai cancellation system) on 1800-luvulla eläneen Henry Labouchèren nimeä kantava järjestelmä tasarahavetoihin. Kirjoitat lukusarjan, esimerkiksi 1, 2, 3, 4, 5, 6, ja panostat ensimmäisen ja viimeisen luvun summan yksikköinä.

• Voitto: yliviivaat molemmat luvut. Sarjasta 1–6 jää 2, 3, 4, 5.
• Tappio: lisäät hävityn summan sarjan loppuun. Sarja on nyt 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7.
• Kun sarja on tyhjä, olet voittanut sarjan alkuperäisen summan, tässä 21 yksikköä.

Järjestelmä vaatii kirjanpitoa ja kasvattaa panoksia tappioiden jälkeen. Se ei muuta todennäköisyyksiä, ja huonossa sarjassa luvut kasvavat nopeasti.

D'Alembert on nimetty 1700-luvun ranskalaisen matemaatikon Jean le Rond d'Alembertin mukaan. Valitset yksikön, esimerkiksi 5 €. Tappion jälkeen lisäät panokseen yhden yksikön, voiton jälkeen vähennät yhden. Panokset kasvavat tasaisesti eivätkä tuplaannu, joten järjestelmä on näistä maltillisin.

Se perustuu ajatukseen, että voitot ja tappiot tasoittuvat. Baccaratin kierrokset ovat kuitenkin toisistaan riippumattomia, joten edellinen tulos ei kerro seuraavasta mitään.

Mini Baccarat ja Punto Banco sopivat kaikkiin järjestelmiin, koska niissä on samat kolme vetoa. Chemin de Ferissä pelaajat pelaavat toisiaan vastaan ja voivat tehdä omia päätöksiä, joten järjestelmät eivät sovi siihen yhtä suoraan. Vertaa muunnelmia baccaratin muunnelmien oppaassa.